maanantai 17. tammikuuta 2011

kaalikääryleet

Tänä sumuisena aamuna ,kun tuntui siltä ettei aurinko näyttäydy koskaan , täytyi tehdä jotakin tavallista vaivalloisempaa evästä. On aikaa nypertää jotain pientä , koska en vaivautunut uloskaan kävelylle, loskaa tiet täynnä. Sellaista ruokaa jossa aika menee siivillä vähitellen askarrellessa. Oli tietysti toinenkin vaihto ehto... paneutua siihen vuosia sitten kesken jääneeseen suureen ristipistotyöliinaan ,mutta valitsin mielestäni helpoimman reitin, kaalikääryleet. Eli tässä tulee resepti:
-800g naudanjauhelihaa
-kaksi isoa sipulia
-reilusti kuivatua meiramia (on mieto mauste , ihan vapaalla kädellä roiskaisin noin 3 rlk)
-maustepippuria jauhettuna n. teelusikallinen
- valkopippuria n. yksi teelusikallinen
-kolme kanamunaa
Paista jauheliha ja sipulit , mausta, laita jäähtymään sivuun
Laita seuraavaksi isoon kattilaan kiehumaan vesi (sellainen 10 litran kattila hyvä) , puolilleen vettä ja kokonaiset kaalinpäät , joista poistettu kovertamalla kantaosa kiehumaan hiljokseen sinne veteen. Siitä on sitten hyvä irrotella vähitellen kaalinlehtiä ja nostella sivuun jäähtymään.
Nyt alkaa sitten se vaihe kun voit simputtaa töihin myös elämän kumppanisi , käärimään näitä kääryleitä. Ja tämähän sujuu hyvin yhteishengessä. Eli täytettä noin ruokalusikallinen per. kaalinlehti ja rullalle , jokaisen omalla malilla vaan. Hienoja tulee , ei tässä hommassa niin tarkkaa ole kun menevät kuitenkin samaan uunin ja lopuksi ... mahassa kaikki menee sekaisin kuitenkin.
Ja nyt kun kaikki on vuokassa rivissä (saa olla tiukkassa niin ei purkaudu  kääryleet , vaikka olisivat minkä muotoisia tahansa) .
Laita lihalientä (valmiista kuutiosta tulee ihan hyvä ) , vain sen verran lientä että pohjalla n. pari senttiä.
Lororota siirappia päälle runsaalla kädellä , ihan reilusti vaan , että tulee jokaisen kääryleen päälle vähän.
Ja lopuksi ...muuutama voi nokare päälle ja sitten uuniin.
Asteet noin 200 aluksi , kun on saatu pieni ruskea pinta , niin sitten voi laskea asteet n 150 ja antaa hautua hiljalleen n. tunnin tai reilut.
Kun tähän vielä keittää kouraperunat ( perunat kuorineen) ja joku hillo lisäkkeeksi niin kyllä harmaakin päivä alkaa näyttää valoisalta. Ja kaiken päätteeksi , on ihana kääriytyä huopaan ja istua lämpöiseen kainaloon, massu täynnä. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. Kyllä tällä jaksaa.

1 kommentti:

  1. kuulostaa herkulliselta, pitäisköhän itsekin tehdä noita. Ohje kuulosti suorastaan sympaattiselta! t.Marjo

    VastaaPoista